Mikä on luonnetesti?

Luonnetesti pyrkii kartoittamaan minkälaisia synnynnäisiä = perinnöllisiä luonteenominaisuuksia koiralla on. Se antaa tietoa koiran koulutettavuudesta ja siitä, mitä keinoja koulutuksessa kannattaa hyödyntää ja mitä varoa. Usein omistaja ajattelee tuntevansa koiransa hyvin, mutta luonnetestissä siitä paljastuukin aivan uusia piirteitä. Luonnetestissä tutkitaan koiran käyttäytymistä sellaisissa tilanteissa, jotka rasittavat sen hermostoa. Testissä voi vaikka selvitä syy siihen miksi koiran toiminta on tuntunut epäjohdonmukaiselta joissakin tilanteissa. Voi olla, että omistaja on tulkinnut koiran käytöksen temppuiluksi ja kohdellut koiraa sen mukaan. Luonnetestissä kuitenkin selviää, että koiralla onkin huono hermorakenne. Tästä johtuen se ei käyttäydy johdonmukaisesti paineen alla. Koiralla ns. "keittää kattila yli", se ei pysty käsittelemään järkevästi stressaavaa tilannetta. Kun omistaja tietää tämän, hän osaa paremmin auttaa koiraansa selviämään ahdistavista tilanteista. Aikaisemmin hän vain lisäsi koiran ahdistusta tulkitsemalla väärin sen käyttäytymistä. Tämä on vain yksi esimerkki - yleensä kokenutkin koiraihminen oppii luonnetestissä jotain uutta koirastaan.

Koira olisi hyvä testata n. 2-3-vuotiaana. Silloin se on henkisesti aikuistunut ja tulosta ehtii vielä hyödyntää koulutuksessa. Ympäristö ja oppiminen eivät ole kuitenkaan vielä liikaa vaikuttaneet koiraan, joten koiran todellinen luonne tulee paremmin esiin, kuin vanhempaa koiraa testattaessa.

Luonteenominaisuuksien periytymisestä ja luonnetestistä voidaan olla monta mieltä. Luonnetesti on kuitenkin tällä hetkellä ainoa objektiivinen keino testata koiriemme tiettyjä luonteenominaisuuksia. Joihinkin luonteenominaisuuksiin pystyy vaikuttamaan kasvatuksella ja koulutuksella vahvistavasti tai heikentävästi. Tällaisia ominaisuuksia ovat mm. puolustushalu, terävyys ja taistelutahto. Jos koiralla ei ole hyvää suhdetta omistajaansa (esim. tarhakoira), ei se yleensä näe syytä puolustaa tätä. Koiralle voi myös olla epäselvää, että ihminen on lauman johtaja. Tällöin puolustushaluinen koira käyttäytyy huomattavasti aggressiivisemmin, kuin jos sille olisi selvitetty, että omistaja pystyy hoitamaan laumaa uhkaavat tilanteet. Jos leluilla leikkiminen on ollut pennusta asti kiellettyä, ei koira ala yhtäkkiä luonnetestissä leikkiä lelulla vieraan ihmisen kanssa. Jos koira on pidättyväinen, se ei myöskään halua taistella lelusta vieraan kanssa. Jos koiralla kuitenkin on taisteluhalua, tulee se esiin testin muissa osuuksissa.

Koiran synnynnäinen toimintakyky (rohkeus), temperamentti, kovuus ja hermorakenne ovat ominaisuuksia, joihin ei harjoittelulla pystytä vaikuttamaan. Vilkkaasta koirasta ei saa rauhallista kuin huumaamalla, rauhallisesta koirasta ei saa vilkasta mitenkään. Huonohermoisen koiran ulkoisia merkkejä ei pystytä peittämään (häntä koipien välissä, tärinä, läähätys, halu paeta, lamaantuminen ym.). Hyvä hermorakenne on tärkein ominaisuus kaikilla koirilla, sekä koti-, työ- että harrastuskoirilla. Huonohermoisen koiran elämä on jatkuvaa stressiä ja se joutuu käyttämään paljon energiaa selviytyäkseen tavallisista arkipäivän asioista. Yllättävät, pienetkin asiat voivat saada huonohermoisen koiran pois tolaltaan ja se voi käyttäytyä täysin epäjohdonmukaisesti. Mitä paremmat hermot koiralla on, sen paremmin se pystyy käsittelemään arkielämän selkkauksia, sekä kilpailujen ja kokeiden aiheuttamia paineita.

Luonnetestissä arvioidaan seuraavat luonteenominaisuudet:

Testissä jokainen ominaisuus pisteytetään asteikolla –3:sta +3:en. Jokaisella kohdalla on oma kertoimensa. Testitulos ilmoitetaan loppupistemääränä, joka on –300 - +300 pistettä. Loppupistemäärä ei kerro koirasta niin paljon kuin yksittäisistä kohdista saadut tulokset. Kertoimien takia kaksi ominaisuuksiltaan hyvinkin erilaista koiraa voi saada saman loppupistemäärän. Tasapainoisella koiralla mitään ominaisuutta ei ole liikaa tai liian vähän suhteessa toisiinsa. Jalostuksessa pitäisi pyrkiä siihen, että mudien kaikki ominaisuudet olisivat +-merkkisiä.

Millaisia mudit ovat?

Yhteenveto on tehty 115:n virallisesti luonnetestatun mudin tuloksista. Koirista 62 on uroksia (54 %) ja 53 narttuja (46 %). Testatuista mudeista 44:llä (38 %) ovat kaikki ominaisuudet + -merkkisiä. Kolme mudia on testattu kahteen kertaan ja tuloksiin on laskettu mukaan koirien saamat paremmat tulokset. Kolmen mudin testi on keskeytetty ja nämä tulokset eivät ole mukana yhteenvedossa, koska koirilla ei ole pisteitä testistä. Keskeytyksien syyt ovat olleet hermorakenne, pehmeys ja toimintakyvyn puute. Kaiken kaikkiaan siis 118 mudia on luonnetestattu vuoden 2012 loppuun mennessä. Suurin vaihtelu mudeilla on temperamentissa ja toimintakyvyssä eli rohkeudessa. Hermorakenteen ja kovuuden osalta mudit ovat eniten samankaltaisia keskenään.

(Päivitetty 1.4.2013)

I Toimintakyky eli rohkeus on kohtuullinen (+1) 52:llä mudilla (45 %). Suuri toimintakyky (+2) on 17:llä mudilla (15 %). Pieni toimintakyky (-1) on 46:llä mudilla (40 %). Mudin pitäisi rotumääritelmän mukaan olla rohkea koira. Enemmistö eli 61 % testatuista mudeista on riittävän toimintakykyisiä, mutta testatuissa on myös liian paljon koiria, joilla on pieni toimintakyky. Tähän ominaisuuteen tulisi kiinnittää mudien jalostuksessa paljon huomiota. Kahta koiraa, joilla on pieni toimintakyky, ei pidä yhdistää. Rohkean koiran elämä on vähemmän stressaavaa kuin aran koiran.

II Terävyys on paras mahdollinen eli kohtuullinen ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua (+3) 56:llä mudilla (48,5 %). Pieni terävyys ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua (+1) on 43:llä mudilla (37,5 %). Suuri terävyys ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua (+2) on 14:llä mudilla (12 %). Kahdella mudilla (1,5 %) on suuri terävyys jäljelle jäävin hyökkäyshaluin (–3). Mudin kuuluu olla terävä koira, mutta terävyys ei saa olla liioiteltua. Mudit reagoivat vihamielisesti ärsykkeeseen, jonka ne kokevat uhkana ja puolustavat itseään. Mudit kuitenkin palautuvat nopeasti uhan laannuttua tai huomattuaan uhan vähäpätöiseksi.

III Puolustushalu on paras mahdollinen eli kohtuullinen, hillitty (+3) 53:llä mudilla (46 %). Suuri, hillitty puolustushalu (+2) on 14:llä mudilla (12 %). Pientä puolustushalua (+1) testatuista osoittaa 31 koiraa (27 %). Selvästi haluttomia puolustamaan omistajaansa ja itseään (-1) on 14 mudia (12 %). Hillitsemätön puolustushalu (-3) on kolmella mudilla (2,5 %). Mudilla kuuluu olla puolustushalua ja testattujen mudien omistajista n. 60 % voikin luottaa siihen, että koira puolustaa häntä rohkeasti uhkaavassa tilanteessa. Osalla mudeista puolustushalu on hyvinkin voimakas ominaisuus. Tämä voi aiheuttaa ongelmia arkipäivän elämässä, jos koira kokee, että sen täytyy joka tilanteessa puolustaa laumaansa, koska laumanjohtaja ei siihen kykene. Mudien puolustushalu on ominaisuus, joka on syytä muistaa mainita rodusta kiinnostuneille. Haluttomuus puolustaa voi johtua koiran ja omistajan puutteellisesta suhteesta. Koira ei koe niin voimakasta laumatunnetta omistajaan, että näkisi syytä puolustaa tätä tai koira voi myös olla liian toimintakyvytön puolustaakseen. Ohjaaja voi olla myös koiralle niin voimakas johtaja, että koira antaa ohjaajan yksin hoitaa lauman puolustamisen.

IV Taisteluhalu on paimenkoirille tyypillinen eli kohtuullinen (+2) testatuista mudeista 61:llä (53 %). Paras mahdollinen eli suuri taisteluhalu (+3) on 19:llä mudilla (16,5 %) ja erittäin suuri taisteluhalu (+1) 4:llä mudilla (3,5 %). Pieni taisteluhalu (-1) on testatuista mudeista 25:llä (21,5 %) ja riittämätön taisteluhalu (-2) viidellä koiralla (4,5 %). Yksi koira (1 %) on haluton taistelemaan (-3). Taisteluhalu eli ns. sisu on koiran moottori, joka pistää koiran työskentelemään vaikeissakin olosuhteissa. Taisteluhaluinen koira on leikkisä ja se on helppo kouluttaa leluilla palkiten. Jos koira on arka ja/tai pehmeä, mutta taisteluhaluinen, se voittaa pelkonsa ja/tai pehmeytensä taisteluhalun avulla. Jos koira on pidättyväinen, ei se luonnetestissä välttämättä suostu leikkimään vieraan kanssa, vaikka sillä olisikin taisteluhalua. Taisteluhalu on kuitenkin muutakin kuin lelujen repimistä. Se tulee luonnetestissä esiin myös siinä, kuinka hyvin koira "taistelee" itsensä läpi henkisesti rasittavan testin. Taisteluhalua pystyy vahvistamaan määrätietoisesti opettamalla koiraa leikkimään ja taistelemaan leluista. Jos koiran kanssa ei koskaan leikitä leluilla, taisteluhalu voi heiketä. Taisteluhalu on ominaisuus, joka harrastus- ja työkoiralla pitäisi olla +-merkkinen, testatuista mudeista 73 %:llä on riittävä taisteluhalu.

V Hermorakenne on paimenkoirille tyypillinen eli hieman rauhaton (+1) 102:lla mudilla (88,5 %). Yksi mudi (1 %) on saanut hermorakenteesta arvosanan suhteellisen rauhallinen (+2). Vähän hermostuneita (-1) on testatuista mudeista 11 (9,5 %). Arvosanan hermostunut (-2) on saanut yksi mudi (1 %). Testatuista mudeista 89,5 %:lla on hermorakenne kunnossa. Hermorakenne on koiran tärkein synnynnäinen ominaisuus. Hyvähermoinen koira selviää elämässä vastaan tulevista asioista ahdistumatta. Hermoihin ei voi koulutuksella vaikuttaa. Ihanne olisi, että kaikkien mudien hermorakenne olisi vähintään +1 ja mieluummin lähempänä +2:ta eli ns. "vahva +1". Koirat, joiden hermorakenne on miinuksella, tulee jättää pois jalostuksesta. Jos koira on erittäin vilkas, voi olla vaikeaa erottaa hermostuneisuus vilkkaudesta. Luonnetesti selvittää kummasta on kysymys. Usein kuitenkin erittäin suuri vilkkaus ja pieni puutos hermoissa kuuluvat yhteen.

VI Temperamentti. Testatuista mudeista erittäin vilkkaita (+1) on 46 kpl (40 %). Erittäin vilkas temperamentti asettaa haasteita koulutukselle, sillä erittäin vilkkaat koirat ovat yleensä häiriöherkempiä, kuin vähemmän vilkkaat. 41:llä mudilla (35,5 %) temperamentti vilkas (+3), eli ihanteellisin keskittymiskyvyn, koulutettavuuden ja oppimisen kannalta. Kohtuullisen vilkkaita (+2) mudeja on 23 (20 %). Rauhallinen temperamentti voi myös asettaa haasteita koulutukselle, etenkin, jos koiralla on vain pieni taisteluhalu. Temperamentti on häiritsevän vilkas (-1a) neljällä mudilla (3,5 %) ja impulsiivinen (-1c) yhdellä mudilla (1 %). Jos koira on häiritsevän vilkas, sen keskittymiskyky ja oppiminen heikentyy. Koira huomioi aivan kaiken ympärillään tapahtuvan ja sen on vaikea keskittyä mihinkään tiettyyn asiaan. Koiran oppiminen on hitaampaa ja koulutusjaksojen tulee olla hyvin lyhyitä. Mudien jalostuksessa tulisi pyrkiä ihanteelliseen eli vilkkaaseen temperamenttiin.

VII Kovuus. Testatuista mudeista paimenkoirille tyypillisesti hieman pehmeitä (+1) on 81 mudia (70,5 %). Kohtuullisen kovia (+3) on 17 mudia (14,5 %). Pehmeitä (-2) on testatuista 15 koiraa (13 %) ja erittäin pehmeitä (-3) kaksi koiraa (1,5 %). Jos koira on pehmeä, se muistaa kokemansa epämiellyttävät asiat hyvin pitkään, jopa koko loppuelämänsä. Liiallinen pehmeys vaikeuttaa koulutusta. Pehmeä, epävarma koira menee helposti "lukkoon". Jos koira esim. satuttaa itsensä estehypyssä, se ei suostu ehkä enää koskaan hyppäämään. Kovaa tai kohtuullisen kovaa, itseriittoista koiraa voi taasen olla vaikea motivoida ja kouluttaa. Se tekee mitä sitä itseään huvittaa ja pakotteet saavat sen käyttäytymään vain entistä uhmakkaammin. Mudin ei kuulu olla pehmeä, mutta ei kovin kovakaan koira, kovuus onkin koulutettavuuden kannalta ihanteellinen 85 %:lla testatuista mudeista.

VIII Luoksepäästävyys. Vieraisiin ihmisiin ihanteellisesti suhtautuvia eli hyväntahtoisia, luoksepäästäviä ja avoimia (+3) on 71 mudia (61,5 %). Luoksepäästäviä, mutta aavistuksen tai hieman pidättyväisiä (+2a tai +2b) on testatuista koirista 38 (33 %). Selvästi pidättyväisiä (-1) on 4 mudia (3,5 %). Hyökkäävää käyttäytymistä (-2) on osoittanut yksi mudi (1 %) ja salakavaluutta (-3) yksi mudi (1 %). Nyky-yhteiskunta asettaa koirille paljon vaatimuksia. Koirakielteisyyden lisääntyessä on yhä tärkeämpää, että koirat käyttäytyvät yhteiskuntakelpoisesti. Avoin, hyväntahtoinen ja luoksepäästävä koira suhtautuu myönteisesti ympäristöönsä, ja se on helppo totuttaa erilaisiin ärsykkeisiin. Pidättyväisyys, etenkin jos se yhdistyy arkuuteen, vaikeuttaa koiran opettamista yhteiskuntakelpoiseksi, sekä koulutusta ja kilpailukäyttöä. Selvästi pidättyväisen koiran totuttaminen ympäristön ja kilpailujen ihmis- ja koiravilinään vaatii omistajalta työtä ja kärsivällisyyttä. Yhteiskuntakelpoinen luoksepäästävyys on 94,5 %:lla testatuista mudeista.

IX Laukauspelottomuus. Testatuista mudeista laukausvarmoja (+++) on 57 koiraa (49,5 %) ja laukauskokemattomia (++) 40 koiraa (34,5 %). Yksi mudi (1 %) on todettu paukkuärtyisäksi (+). Kuusi koiraa on testattu vanhan arvostelun mukaan, jossa hermorakenne ja laukauspelottomuus arvioitiin yhdessä. Näillä kuudella koiralla hermorakenne on +1, eli koirat ovat joko laukausvarmoja tai laukauskokemattomia (5 %). Laukausalttiita (-) on testatuista mudeista 11 (9,5 %). 115:sta luonnetestatusta mudista on laukauspelottomiksi todettu 104 koiraa (90,5 %).

Laukauskokemattomuus voi epäsuotuisissa oloissa muuttua laukausalttiudeksi, toisaalta laukauskokemattoman koiran pystyy myös totuttamaan "laukausvarmaksi". Laukausalttius ja ääniherkkyys ovat voimakkaasti periytyviä ominaisuuksia, joten koirat, jotka pelkäävät laukauksia ja/tai muita ääniä tulee jättää pois jalostuksesta. Jalostuksessa tulisi pyrkiä siihen, että kaikki koirat olisivat laukausvarmoja. Laukauskokemattomalle koiralle tulisi mielellään aina käyttää partnerina laukausvarmaa koiraa.

Tyypillinen mudi luonnetestitulosten valossa

Luonnetestitulosten perusteella tyypillinen mudi vastaa hyvin rotumääritelmän kuvausta. Tyypillinen mudi on kohtuullisen rohkea koira ja kyvykäs tekemään ratkaisuja erilaisissa, sille uusissa tilanteissa. Mudi reagoi kohtuullisen vihamielisesti kokemaansa uhkaan ja puolustaa itseään. Se palautuu kuitenkin nopeasti ja lopettaa vihamielisen käyttäytymisen, kun uhka häviää. Omistajaansa mudi puolustaa rohkeasti, mutta ei yliampuvasti.

Taisteluhalultaan kohtuullinen mudi on helppo opettaa leikin varjolla. Se ei myöskään jätä annettua tehtävää kesken. Hermoiltaan mudi ei ole järkähtämätön vuori, mutta selviää yllättävistä ja pelottavista tilanteista toimintakykyään menettämättä ja joutumatta paniikkiin. Se myös palautuu stressaavista tilanteista nopeasti.

Tyypillinen mudi on temperamentiltaan vilkas tai erittäin vilkas ja aina valmis toimintaan. Se pystyy kuitenkin keskittymään hyvin koulutukseen oppien nopeasti ja helposti. Kun mitään mielenkiintoista ei tapahdu, mudi osaa rauhoittua aloilleen. Tyypillinen mudi on helppo kouluttaa, sillä se on hieman pehmeä. Se kykenee itsenäiseenkin toimintaan, oppii nopeasti ja muistaa rangaistuksen, mutta ei häiriinny työtehtävissä esiintyvistä vastoinkäymisistä, eikä ole liian ohjaajapehmeä. Arjen vastoinkäymiset eivät helposti aiheuta tyypilliselle mudille pysyviä traumoja ja pelkotiloja.

Tyypillisen mudin kanssa on helppo elää taajamassakin. Se suhtautuu ihmisiin hyväntahtoisesti ja avoimesti, olematta kuitenkaan heistä ylenpalttisen kiinnostunut. Se ei pidä jokaista vastaantulijaa mahdollisena uhkana, mutta ei käyttäydy mielistelevästikään

Tyypillinen mudi ei pelkää laukauksia ja muita kovia ääniä. Tällainen koira on helppo totuttaa elämään millaisessa ympäristössä tahansa ja sen kanssa voi harrastaa mitä lajia vaan. Kuten rotumääritelmäkin sanoo, mudi on monikäyttöinen, rohkea ja sopeutuvainen koira. Aina löytyy poikkeuksia suuntaan jos toiseen, mutta suurin osa mudeista on edellä kuvatun kaltaisia.

Tyypillisen mudin luonnetestitulos