Mudi rotuna

Rodun alkuperä

Rodun alkuperästä ei ole dokumentoitua tietoa. Mudi on muotoutunut vuosisatojen saatossa paimenten työkoiraksi ilman suunnitelmallista jalostusta. Unkarissa mudeja on käytetty ja käytetään edelleen maatilojen yleiskoirina. Ne paimentavat karjaa (lampaat, naudat, siat, hanhet), vartioivat omistajaa ja hänen omaisuuttaan sekä hävittävät tuhoeläimet. Mudeja käytetään myös villisian metsästyksessä ja ne noutavat saaliin vedestä linnunmetsästyksessä. Nykyään mudit ovat yleistyneet Unkarissa myös harrastuskoirina.

Erään olettamuksen mukaan mudi-tyyppisiä koiria olisi ollut Unkarin alueella jo useiden vuosisatojen ajan. Mudi tunnistettiin varsinaiseksi roduksi 1800-luvun loppupuolella. Ensimmäinen rotumääritelmä mudille hyväksyttiin 1936. Rekisteröinnit keskeytyivät toisen maailmansodan ja sen jälkeisen ajan takia lähes 30 vuodeksi. Vuonna 1966 mudi sai uuden rotumääritelmän ja suunnitelmallinen jalostustyö alkoi rekisteriin hyväksytyillä työkoirilla. Nykyinen rotumääritelmä astui voimaan vuonna 2000, kun rotumääritelmä uusittiin vastaamaan paremmin alkuperäistä rotumääritelmää.

Kroatianpaimenkoira on mudin lähisukulainen ja nämä kaksi rotua ovatkin niin samanlaisia, että jopa asiantuntijoiden on lähes mahdotonta erottaa rotujen yksilöitä toisistaan. Kroatianpaimenkoirista on peräisin dokumentoitua tietoa (piirroksia, kirjoituksia) jo 1300-luvulta. Hyvin todennäköistä onkin, että mudi ja kroatianpaimenkoira ovat yksi ja sama rotu, sillä Unkari ja Kroatia ovat naapurimaat, ja Kroatia kuului aikoinaan Suur-Unkariin. Kroatiassa kroatianpaimenkoirien valta-alue sijoittuu Unkarin rajan tuntumaan. Rotujen suurin eroavaisuus on se, että mudin rotumääritelmä hyväksyy useita värejä, kun taas kroatianpaimenkoirilla hyväksytään värinä ainoastaan musta, vaikka siinäkin rodussa syntyy muunkin värisiä yksilöitä.

Kasvattajia, jotka kasvattavat mudeja jalostusmielessä (= näyttelykoiriksi), on Unkarissa vähän. Erään arvion mukaan vain n. 10 % Unkarin mudeista olisi rekisteröity, suurin osa koirista on edelleen karjankasvattajilla, jotka eivät yleensä rekisteröi koiriaan. Mudin rotukirja on avoin ja siihen hyväksytään koiria, jotka läpäisevät kahden tuomarin suorittaman jalostustarkastuksen (rotuunoton). Rotuun otetut koirat merkitään R-rekisteriin (entinen B-rekisteri). Useilla suomalaisillakin mudeilla on tuntemattomia esivanhempia sukutaulussaan. Avoimen rekisterin takia mudi on rotuna melko heterogeeninen ja elinvoimainen. Vaikka rotu on lukumäärältään maailmanlaajuisesti pieni, on sen tulevaisuus turvatumpi kuin monien lukumäärältään isompien rotujen, joiden rekisteri on suljettu jo kauan sitten, ja jotka ovat ylijalostettuja. Mudeillakin tosin alkaa jo näkyä Unkarissa käytetyn voimakkaan sukusiitoksen ja matadorjalostuksen tuomia haittoja.

Mudit Suomessa

Ensimmäisen mudin, Szávalaki Aidan, toi Suomeen Anneli Karlstedt (nyk. Sukkela, kennel Catamount), vuonna 1976. Mudeja on rekisteröity Suomessa yhteensä 458 yksilöä (29.04.2013). Lisäksi jalostuskäytössä on ollut muutama tuontikoira, joita ei ole rekisteröity Suomeen. Tälläkin hetkellä Suomessa on joitakin tuontikoiria, joita ei ole ainakaan toistaiseksi rekisteröity. Myös Suomessa syntyneitä, syystä tai toisesta rekisteröimättömiä pentueita löytyy muutamia. Elossa olevien mudien määrä Suomessa on n. 200 yksilöä. Vuosittain on syntynyt 1-10 pentuetta. Mudin rotujärjestö on Unkarinpaimenkoirat ry ja rotuyhdistys Suomen Mudiyhdistys - SUMU ry

Suomessa mudit ovat olleet pääasiassa harrastus- ja kotikoirina. Vuodesta 1990 asti mudeilla on ollut oikeus osallistua palveluskoirakokeisiin. Ensimmäinen mudi osallistui pk-kokeeseen vuonna 1992. Ensimmäinen käyttövalio rotuun saatiin vuonna 1995. Ensimmäinen tottelevaisuusvalio mudi valmistui vuonna 1997. Ensimmäisen agilityvalion arvon mudi saavutti vuonna 2003. Mudit ovat monipuolisia harrastuskoiria; samat koirat kilpailevat menestyksellä useassa eri lajissa (pk, toko, agility, näyttelyt). Rotu ei ole jakautunut näyttely- ja käyttölinjaan, vaan saman koiran kanssa voi harrastaa kaikkea. Mm. useat suomalaiset agility-, käyttö- ja tottelevaisuusvaliot ovat myös muotovalioita. Unkarissakin voitokkaat näyttelykoirat ovat usein myös käytännön työssä kykynsä osoittaneita paimenkoiria.

Terveestä, kevyestä ja liioittelemattomasta käyttökoiran rakenteesta, sekä melko heterogeenisestä geenipohjasta johtuen, mudit ovat yleensä elinvoimaisia ja vastustuskykyisiä koiria. Mudin odotettavissa oleva elinikä on n. 13-15 vuotta. Vuonna 2003 Unkarin erikoisnäyttelyn vanhin osallistuja oli 16-vuotias uros, samainen koira eli 18-vuotiaaksi. Suomessa vanhimmaksi eläneet mudi-sisarukset olivat kuollessaan iältään 18v 2kk ja 18v 6kk. Vanhoilla mudeilla yleisin kuolinsyy on kasvainsairaus.

Mudien lonkkia, polvia, kyynärpäitä ja silmiä on tutkittu Suomessa virallisesti vuodesta 1993, tutkitut koirat ovat olleet pääsääntöisesti terveitä.

• Kyynärkuvatuista mudeista on terveitä 98 %.
• Lonkkakuvatuista mudeista on terveitä n. 85 % (asteet A-B).
• Polvitutkituista mudeista on terveitä 95 %.
• Silmätutkituista mudeista täysin puhtaan lausunnon on saanut n. 84 %.

Mudit ovat useimmiten perusterveitä ja elinvoimaisia koiria. Vakavat sairaudet ovat toistaiseksi olleet yksittäistapauksia Suomessa. Yleisin terveysongelma mudeilla on jokin yliherkkyys (ruoka-aineet, keliakia, siitepöly, huonepöly, tms.). Tuhkanharmailla (= sininen) mudeilla on diagnosoitu karvattomuutta aiheuttavaa sinisen koiran syndroomaa (BDS), myös muutamalla mustalla mudilla on todettu karvatupen kehityshäiriö (follikulaarinen dysplasia). Unkarissa ja Ruotsissa on tietyissä linjoissa ilmennyt epilepsiaa, toistaiseksi Suomessa ei ole diagnosoitu yhtään epilepsiatapausta

Ulkonäkö

Mudi kuuluu FCI:n luokituksessa ryhmään 1, lammas- ja karjakoirat. Mudi on keskikokoinen, kevytrunkoinen, eloisa, liikkuvainen, korkeuttaan hieman pidempi, liioittelematon ja vaatimaton paimenkoira. Paimenkoiramaisuuden pitää näkyä mudin olemuksessa. Säkäkorkeus on 38-47 cm (ihannekorkeus urokset 43 - 45 cm, nartut 40 - 42 cm) ja paino 8-13 kg. Mudien koko kuitenkin vaihtelee erittäin paljon heterogeenisesta kannasta johtuen. Suomessa on useita reilusti yli 50 cm korkeita ja n. 18-20 kg painavia uroksia. Pienin narttu Suomessa on ollut n. 35 cm korkea ja suurin n. 55 cm korkea. Narttujenkin painot voivat vaihdella n. 8-15 kilon välillä. Myös Unkarissa koon vaihtelu on suurta. Mudeja onkin moneen makuun - esim. agilityssa mudeja kisaa sekä maksi-, että medi-luokissa. Lähes kaikki urokset ovat agilityssa kooltaan makseja, muutamaa yksittäistä poikkeusta lukuun ottamatta. Nartut ovat yleensä joko medejä, tai pieniä makseja.

Mudin karva on rungossa 3-7 cm pituista kierteistä tai aaltoilevaa kiharaa, pää ja raajat ovat lyhyt- ja sileäkarvaiset. Turkki on kaksinkertainen, takkuuntumaton, likaa hylkivä ja säänkestävä. Mudi sietää hyvin sekä kuumaa, että kylmää ja sopiikin erinomaisesti meidän ilmastoomme. Karvanlähtö mudilla on 1-2 kertaa vuodessa. Turkkia ei leikata tai trimmata. Turkin hoidoksi riittää harjaus karvanlähtöaikaan ja pesu tarvittaessa, jos turkki tuntuu likaiselta. Mudin iho on kuivahko, joten turkki ei rasvoitu ja likaannu helposti. Mudit ovat myös melko hajuttomia koiria, turkki ei haise "koiralta".

Hyväksytyt värit ovat musta (yleisin väri, n. 75 % mudeista), ruskea, tuhkan-harmaa, valkoinen, fakó eli kermanväristä kellanruskeaan, sekä cifra eli merle. Mudeissa syntyy myös mm. maskillisia fakója, brindlejä, sudenvärisiä, sekä mustia, ruskeita ja merlejä tan-merkeillä. Nämä eivät ole rotumääritelmän hyväksymiä värejä (ei näyttelykoiria), mutta ansaitsevat paikkansa harrastus- ja työkoirina. Viime vuosina merle on noussut muotiväriksi ja sen lisääminen on ollut helppoa, sillä väri on dominoiva, eli, jos toinen vanhemmista on merle, niin osa pennuista tulee myös olemaan merlejä. Osa merleistä voi olla ulkoasultaan valkoisia tai fakója, eli ns. piilomerlejä, mikä tuo omat haasteensa jalostukseen, sillä kahta merleä ei saa yhdistää, koska merle-geeni on tuplana letaali.

Mudin korvat ovat V:n muotoiset, pystyt ja eloisasti liikkuvat. Silmät ovat tummat, soikean muotoiset. Mudilla hyväksytään vain leikkaava purenta ja hampaiston pitää olla täydellinen. Mudin pään tulisi antaa ensi silmäyksellä kettumainen vaikutelma. Ilmeen pitäisi olla hieman ilkikurinen.

Unkarissa mudien hännät on aikaisemmin pääasiassa typistetty, joten hännän kantokorkeus ei ole vakiintunut. Lähes kaikki Suomen mudit ovat hännällisiä. Ihanteellinen häntä on sirpin muotoisena selän yllä kannettu koiran ollessa aktiivinen ja riippuva koiran ollessa passiivinen. Mudeissa esiintyy myös synnynnäisiä töpöhäntiä, jotka ovat lähivuosina yleistyneet huomattavasti, sillä tämä mutaatio on dominoiva. Töpöhäntäisen vanhemmista toinen on syntynyt töpöhäntäisenä. Kahta töpöhäntäistä ei saa yhdistää jalostuksessa, sillä kyseessä on letaali mutaatio

Mudin raajojen tulee olla suorat ja tasapainoisesti kulmautuneet. Liikkeet ovat vaivattomat ja joustavat, ravi on lyhyttä ja nopeaa, laukka matkaa voittavaa. Mudi on erittäin ketterä ja notkea, ja sillä on kokoonsa nähden huomattava ponnistusvoima.

Vuosittain näyttelyihin osallistuu Suomessa n. 50 mudia.

Luonne- ja käyttöominaisuudet

Mudit ovat omalle ihmiselleen totaalisen uskollisia koiria, jotka ovat onnellisia saadessaan olla ihmistään lähellä ja työskennellä hänen johdollaan. Mudit ovat hyvin sopeutuvaisia ja pentuna normaalisti sosiaalistetun mudin kanssa onkin helppo liikkua ja majailla missä tahansa (juna, bussi, vene, hotelli, Lapin vaellus, ym.). Kanootissa istuminenkin sujuu kompaktin kokoiselta mudilta leikiten. Mudit on helppo totuttaa elämään muiden lemmikkien, tai kotieläinten kanssa, ne omivat nopeasti perheen muut eläimet laumaansa ja suojelukseensa. Sen sijaan liikkuva rusakko, orava, hirvi, tai fasaani saa mudin saalisvietin heräämään ja koira ampaisee salaman nopeasti takaa-ajoon. Mudi ajaa saalistaan yleensä kuitenkin vain niin kauan, kuin näkee sen. Rusakon kadottua pusikkoon, mudi menettää mielenkiintonsa ja palaa omistajan luokse, eli metsästyskoirille tyypillistä varsinaista riistaviettiä ei mudeilta yleensä löydy. Osalla mudeista, etenkin hyvin reviiritietoisista yksilöistä, riistan perään syöksyminen vaikuttaisi olevan ennemminkin tunkeilijan reviiriltä karkottamista, kuin aikomusta yrittää ottaa saalis kiinni.

Mudin pitäisi rotumääritelmän mukaan olla rohkea koira. Valtaosa mudeista onkin itsevarmoja koiria, jotka suhtautuvat ympäristöön, sekä vieraisiin ihmisiin rohkeasti, uteliaasti, avoimesti ja ystävällisesti, tai välinpitämättömästi. Rodusta löytyy kuitenkin myös muutamia erittäin pidättyväisiä, sekä myös arkoja, epävarmoja ja hermostuneita yksilöitä. Parhaimmillaan mudilla on loistavat tasapainoisen koti- ja käyttökoiran ominaisuudet (rohkea, avoin, taistelutahtoinen, vilkas, sopivan kova ja hyvähermoinen). Pahimmillaan mudi voi olla hyvinkin hankala koira arjessa ja harrastuksissa (arka, epävarma, pidättyväinen ja epäluuloinen, pehmeä, terävä, hermostunut, erittäin vilkas). Voimakkaan reviiritietoisuuden yhdistyminen hermostuneisuuteen ja/tai epäluuloisuuteen, ja/tai pelokkuuteen on hankala yhdistelmä.

Mudeilla on yleensä voimakas vahtimis- ja suojeluvietti, ja ne ovat usein myös kohtuullisen teräviä koiria. Tämä tarkoittaa sitä, että mudit reagoivat nopeasti ja voimakkaasti hyökkäävyydellä uhkaavaksi kokemiinsa tilanteisiin, mikä voi aiheuttaa ongelmia, jos omistaja ei kykene olemaan koirallensa johdonmukainen, turvallinen ja luotettava laumanjohtaja. Jos omistaja on epäjohdonmukainen, sekä 'liian kiltti ja hempeäluonteinen', ottaa mudi, etenkin dominoiva uros, hetkessä tilanteen haltuunsa, mihin sillä ei ihmisten yhteiskunnassa ole rahkeita. Avoimesta ja iloisesta pennusta voi kasvaa 'avutonta' omistajaansa yliampuvasti puolustava kulmakunnan 'kauhu', joka mielellään käyttäisi hampaitaan kaikkeen, minkä se kuvittelee uhkaavan laumaansa. Sama koira voi olla hyvinkin ystävällinen ja avoin vieraita ihmisiä ja koiria kohtaan, mikäli se kokee, että tilanteessa ei ole mitään uhkaavaa. Jos mudille kykenee todentamaan jo pentuna sen, että ihminen pystyy suojelemaan laumaansa, niin puolustushalun kanssa ei tule yleensä ongelmia, ja mudista saa mitä miellyttävimmän ystävän, sekä harrastuskaverin, joka haluaa toteuttaa omistajansa pienimmänkin toiveen ja kiipeää hänen mielikseen vaikka puuhun. Vilkkaana ja fyysisesti nopeana koirana, mudin puolustusreaktiot ovat hyvin nopeat, joten arkielämä voi olla melko haastavaa, jos mudi ei ole hallinnassa, tai se on huonohermoinen.

Vaikka mudit ovat palvelualttiita ja yhteistyöhaluisia, on niillä myös voimakas oma tahto ja runsaasti älyä keksiä miten saada tahtonsa perille. Mielikuvitukseton, tai turhan tiukkapipoinen omistaja ei pärjää persoonallisen ja älykkään mudin kanssa, sillä huumorintajuiset, iloiset ja leikkisät mudit ovat mestareita esiintymisessä, näyttelemisessä ja omistajien jymäyttämisessä, etenkin, jos niillä on yleisöä. Mudit ovat elämäniloisia, ikuisia optimisteja ja opportunisteja, joita ei lannista mikään.

Unkarilainen, tulinen ja kiihkeä temperamentti kuuluu mudien olemukseen. Mudit tekevät kaiken aina täysillä. Temperamenttinen ja taistelutahtoinen mudi on oiva kisakoira, koska sille saa koulutettua näyttävän tottelevaisuusosuuden. Mudit ovat vilkkaita, erittäin työhaluisia, taisteluhaluisia ja fyysisesti kovia koiria, mikä tekee niistä erinomaisia käyttökoiria. Ne eivät helposti jätä hommiaan kesken, vaikka loukkaisivat itseään. Mudit eivät ole kuitenkaan henkisesti liian kovia, joten niitä on helppo kouluttaa, jos koiran ja ohjaajan suhde toimii. Mudeille ei jää 'työvaihde' päälle, vaan niiltä löytyy sekä on-, että off-nappi. Nautinnonhaluisina koirina mudit rentoutuvat hommien jälkeen lempiasennossaan, eli ketarat kohti kattoa ja mieluiten omistajansa sängyssä. Kotioloissa mudit ovat rauhallisia ja melko huomaamattomia koiria silloin, kun ei tapahdu mitään erikoista, ja, jos ne ovat saaneet purkaa toimintatarmonsa riittävään liikuntaan, sekä eri aktiviteetteihin ja harrastuslajeihin. Mudit tosin haluavat olla aina lähellä omaa ihmistään ja useimmiten mudin löytääkin nukkumasta ihmisensä jaloista esim. tietsikkapöydän alta.

Suurin osa mudeista tykkää omasta äänestään ja ne ovat melko herkkiä haukkumaan kiihtyessään, tai turhautuessaan, tai kun eivät saa tahtoaan läpi. Mudin äänenkäyttöön kannattaakin kiinnittää huomiota jo pikkupennusta lähtien ollen tarkka siinä, että pentu ei saa koskaan tahtoaan läpi haukkumalla. Osa mudeista on luonnostaan hyvinkin hiljaisia koiria, osa taas on jopa rasittavan äänekkäitä, etenkin, jos omistaja 'sallii' haukkumisen. Suurin osa haukkuu lähinnä kiihtyessään, tai turhautuessaan, ja tähän pystyy paljon vaikuttamaan koulutuksella. Mudit käyttävät ääntään myös vahtiessaan, mutta etenkin kerrostalokoirilla omistajat osaavat jo alussa puuttua vahtimiseen, jolloin ongelmia äänenkäytöstä ei synny.

Suurin osa mudeista on käsittämättömän uteliaita koiria, jotka haluavat olla kaikessa toiminnassa mukana ja tunkea kuononsa ensimmäisenä sinne missä tapahtuu jotain mielenkiintoista. Jos kotona tapahtuu jotain arjen rutiineista poikkeavaa, niin mudi on taatusti heti ensimmäisenä uteliaana työntämässä kirsunsa mukaan tapahtumaan. Mudien kuuluu olla rohkeita, pidättyväisetkään koirat eivät saisi olla arkoja ja hermostuneita. Luonnetestattuja mudeja on rodun lukumäärään nähden jo kiitettävä määrä. Testitulokset ja rotuprofiili löytyvät täältä

Palveluskoirakokeet
Mudit ovat menestyksellä kilpailleet palveluskoirakokeista haku-, etsintä- jälki- ja erikoisjälkikokeissa, Ruotsissa näiden lisäksi myös viesti- ja pohjoismaisessa suojelukokeessa. Ensimmäinen käyttövalio rotuun saatiin vuonna 1995, FI KVA & MVA HK3 JK1 YK1 Szófogadás Huszon Negyes. Toinen käyttövalio oli kolmois-käyttövalio FI KVA & MVA V-00 HK3 EK3 JK3 YK1 TK2 pm-00-01-03 Madraz-Bunda Athos, joka menestyi myös arvokisoissa SM-hopeaa myöten. Kolmas käyttövalio on FI KVA & MVA SE MVA JV-01 JK3 EK3 HK2 pm-05-06-08 Mustantassun Sulo.

Pelastuskoirakokeet
Mudeja on osallistunut pelastuskoiratoimintaan ja osa on yltänyt valmiusryhmä-tasolle, eli tositoimiin asti.

Tottelevaisuuskokeet
Ensimmäinen tottelevaisuusvalio rotuun saatiin vuonna 1997, FI TVA & INT MVA HK3 Szófogadás Harminc Harmas. Toinen tottelevaisuusvalio valmistui vuonna 2005, FI TVA & MVA JK2 HK1 EK1 Madraz-Bunda Azazello ja kolmas vuonna 2010, ensimmäinen narttu, FI TVA BH Uncia du Clos Saint-Joseph. Vuonna 2012 valmistui neljäs valio, FI TVA JK3 AD Takkutukan Uudet Kujeet.

Agilitykilpailut
Mudeja kisaa agilityssa medi- ja maksi-luokissa. Ensimmäisenä agilityvalion arvon saavutti vuonna 2003 FI AVA & MVA JK3 Madraz-Bunda Anubis. Muita valion arvon saavuttaneita mudeja ovat FI & SE & DK AVA FI AVA-H SM-05 Mustantassun Saima, FI AVA Vimmatun Sieväsumuvalo, FI AVA FI AVA-H JK3 Vimmatun Särmäsälli, FI & SE & NO & POHJ AVA FI & SE & NO & POHJ AVA-H Irhaberki Bodros Babo, FI AVA Kilvan Hamvas Higany ja FI AVA-H Irhaberki Eira.

MEJÄ
Metsästyskoirien jäljestämiskokeesta saavutti ensimmäisenä valionarvon vuonna 2010 FI JVA FI MVA JK2 HK1 FH1 Mustapippurin Mattomestari.

Paimennus
Useat mudit ovat käyneet testaamassa paimennustaipumustaan lampailla ja lähes kaikki ovat osoittaneet paimennusviettiä ja koulutettavuutta. Muutama koira käy säännöllisesti paimennusharjoituksissa tai työskentelee karjatilalla. Ensimmäisenä virallisen FCI:n paimennuskokeen esikokeen suoritti MV's Pixel vuonna 2012. Joitakin mudeja on myös suorittanut epävirallisia AHBA-kokeita.

Uusimmat aluevaltaukset harrastuksissa mudeilla ovat canicross, koiratanssi ja rallytoko. Ruotsissa mudit ovat osallistuneet agilityn, tokon, sekä pelastuskoira- ja pk-lajien lisäksi hyvällä menestyksellä myös metsästyskoirien verijälkikokeisiin ja villisikajahtiin. Unkarissa mudit osallistuvat myös paimennuskokeisiin

Mudin hoito

Mudit ovat helppohoitoisia koiria. Turkkia ei tarvitse harjata ja kammata kuin karvanlähtöaikaan, joka on nartuilla yleensä pari kuukautta ennen kiiman alkua, ja uroksilla keväisin ja/tai syksyisin riippuen säätiloista ja asuinolosuhteista. Mudin alusvillan määrä riippuu asuinolosuhteista. Nartut pudottavat karvansa melko totaalisesti ennen kiimaa, urosten karvanlähtö on maltillisempi. Muina aikoina mudista ei irtoa karvaa, pois lukien kastroidut ja steriloidut yksilöt, joiden karvankasvu-sykli on muuttunut ja karvaa irtoaa koko ajan jonkin verran. Steriloidun tai kastroidun mudin turkki yleensä pehmenee ja sitä voi joutua leikkaamaan, sillä housu- ja vatsakarvat voivat kasvaa turhan pitkiksi ja etenkin housut voivat takkuuntua.

Narttujen karvanlähtö pari kuukautta ennen kiimaa on yleensä niin voimakas, että ollessaan pahimmillaan narttu on ihan lyhyt- ja suorakarvainen, lähes 'kalju'. Narttu pudottaa vaiheittain sekä alus-, että päällyskarvansa. Siinä vaiheessa kun kiima alkaa, nartulla on jo uusi hieno, kihara turkki päällään. Ensimmäinen kiima mudi-nartuilla alkaa usein jo 7-8 kk:n iässä. Ennen ensimmäistä kiimaa turkki ei putoa, koska se on vasta vaihtunut aikuisturkiksi pentuturkin jäljiltä. Ennen toista kiimaa narttu sitten aloittaa karvanvaihdon. Mudi-nartuilla on yleensä kiima-aika 6-8 kk:n välein.

Urokset 'kaljuuntuvat' samalla lailla kuin nartut vain kerran elämässään. Tämä tapahtuu siinä vaiheessa, kun uroksesta tulee sukukypsä ja sille tulee murrosikä, eli n. vuoden iän kieppeillä. Tämän rajun karvanvaihdon jälkeen urokset pudottavat maltillisesti vain aluskarvansa sään mukaan, yleensä keväisin ja syksyisin.

Mudin karvanlähtö on hyvin inhimillistä verrattuna vaikkapa saksanpaimenkoiran ja labradorinnoutajan karvanlähtöön. Koska mudin karvat ovat kiharia, ne eivät tunkeudu kankaisiin ja kuituihin, kuten suoraturkkisten koirien tikkumaiset karvat, vaan irtoavat helposti esim. petivaatteista puistelemalla tai imuroimalla. Kiharat karvat kerääntyvät yhteen 'villakoiriksi', jotka on helppo kerätä pois nurkista.

Mudin turkki on säänkestävä hylkien erittäin hyvin vettä ja likaa. Roskat karisevat pois, kun mudi ravistaa turkkinsa. Mudin turkkia ei trimmata. Turkki ei kasva pituutta, vaan pysyy sellaisena kikkurana kuin on. Uroksilta voi hygienian nimissä leikata hieman vatsakarvoja lyhyemmäksi pippelin edestä. Talvella mudeilta voi leikata varpaiden väleistä kasvavat karvat lyhyeksi, jotta niihin ei tarttuisi nuoskalumi. Silmien yläpuolella olevat tuntokarvat, 'antennit', kasvavat usein alaspäin niin kippuralle, että osuvat silmiin aiheuttaen ärsytystä ja silmävuotoa - ne kannattaa tällöin leikata lyhyeksi.

Kun mudilla on oikean laatuinen karva, ei aikuista mudia tarvitse harjata kuin karvanlähtöaikaan ja silloinkin vain omistajan iloksi (ei tarvitse imuroida niin paljon). Karvanlähtöaikaan paras apu on metallinen karsta tai Furmaster/Furminator, jolla saa hyvin harjattua irtoavan aluskarvan talteen. Karstauksen viimeistelee kampaaminen suhteellisen tiheällä metallikammalla. Mudin pahin karvanlähtö kestää yleensä n. 3-4 viikkoa. Jos turkki on laadultaan liian pehmeä, voivat korvien taustat ja ns. housukarvat mennä takkuun, jolloin viikoittainen kampaus on paikallaan. Omat mudini (5 kpl) ovat onneksi tarvinneet harjausta ainoastaan karvanlähtöaikaan ja senkin vain minun 'ilokseni'.

Mudeilla on melko kuiva iho, joten niissä ei ole tyypillistä koiran hajua. Mudia ei ole syytä pestä, ellei turkki ole selvästi likainen = käsi tulee rasvaiseksi silittäessä. Kaupungissa asuva mudi tarvitsee shampoopesun yleensä n. kerran vuodessa, maaseutuolosuhteissa asuva mudi tuskin koskaan. Mudit ovat yleensä kovia uimaan, joten kesäisin turkki puhdistuu uidessa. Talvisin mudit yleensä rakastavat lumessa piehtarointia ja möyrimistä, joten turkki pysyy näillä konsteilla puhtaana.

Kynsien leikkaus on oikeastaan lähes ainoa säännöllinen hoitotoimenpide minkä mudi tarvitsee. Kynsien kasvuvauhdissa ja kulumisessa on suuria yksilökohtaisia vaihteluita. Joiltakin mudeilta joutuu kynnet leikkaamaan viikoittain, kun taas toisella riittää leikkaus pari kertaa vuodessa.

Mudin korvia ei yleensä tarvitse puhdistaa, ne eivät normaalisti ole erittävät. Jos mudin korvat erittävät jatkuvasti vaikkua niin, että niitä täytyy puhdistaa usein ja/tai korvatulehdukset vaivaavat toistuvasti, voi kyseessä olla yliherkkyysreaktio (esim. ruoka-aine, pöly, tms.). Tällöin on syytä selvittää korvatulehduksille altistava tekijä.

Jos mudi syö raakaruokaa, tai saa säännöllisesti luita kaluttavakseen, niin sen hampaat pysyvät yleensä siisteinä. Pääasiassa teollista muonaa ja nahkaisia puruluita syövien mudien hampaita joutuu hoitamaan enemmän. Suositeltavaa on päivittäinen hampaiden harjaus, joka estää plakin ja hammaskiven muodostumisen. Kertynyt hammaskivi tulee poistattaa eläinlääkärillä säännöllisesti. Jalostukseen käytettyjen narttujen suuhygienia on tärkeää; jos emolla on hammaskiveä ja runsaasti bakteereita suussaan, se tartuttaa nuolemalla pöpöt pentuihinsa, jotka voivat saada hammaskiven riesakseen jo nuorella iällä. Kannattaa siis kurkistaa emokoiran suuhun.

Mudin kunnostaminen näyttelyyn

Jos turkki ei tunnu käteen likaiselta/rasvaiselta, niin mudia ei tarvitse eikä kannata pestä näyttelyä varten. Jos mudi on todella likainen ja vaatii pesua, niin pesun tulisi tapahtua vähintään viikko ennen näyttelyä, jotta kihara ehtii palautua muotoonsa. Pesuun kannattaa käyttää kuivalle iholle tarkoitettua shampoota ja hoitoainetta. Mustalle mudille voi myös käyttää mustan koiran shampoota värin kirkastamiseen. Sen jälkeen kannattaa käyttää hyvälaatuista hoitoainetta. Pesun jälkeen on aina syytä käyttää hyvälaatuista hoitoainetta, ettei turkki jää kuivaksi, pörröiseksi ja sähköiseksi.

Jos harjaukseen/kampaukseen on tarvetta, niin se olisi parasta tehdä vähintään pari päivää ennen näyttelyä. Harjaaminen avaa kiharat ja tekee turkista pörröisen, ja kestää hetken ennen kuin kiharat palautuvat muottiinsa. Mudin turkki ei saa olla 'aukiharjattu' näyttelykehässä. Juuri ennen näyttelykehään menoa voi korvien taustojen karvat, housukarvat, etujalkojen hapsut ja häntäkarvat käydä tarvittaessa läpi harvapiikkisellä kammalla. Jos turkki jostain syystä on pörröinen, voi turkkia kostuttaa vedellä ja 'rypistellä' käsin, jotta karva asettuu kiharoille. Mitään muotoilutuotteita ei mudin turkkiin saa käyttää.

Mudit esitetään näyttelykehässä ns. vapaasti. Mudille opetetaan 'seiso'-käsky ja esittäjä käyttää joko namia, tai lelua apunaan, jotta mudi seisoo ilman asettelua oikeassa asennossa ja katsoo keskittyneesti korvat pystyssä esittäjään. Esittäjän kannattaa huomioida, että seisoo tarpeeksi kaukana mudin edessä, jotta koiran niskalinja ei muutu epäluonnolliseksi koiran pitäessä kontaktia niska kenossa liian lähellä seisovaan esittäjään. Toinen esitysvaihtoehto on se, että apuohjaaja esittää mudia ja omistaja on kehän ulkopuolella. Mudi seisoo luontevasti ryhdikkäänä ja tarkkaavaisena, koska se etsii katseellaan kehän ulkopuolelta omistajaansa. Kaikenlainen mudin vääntäminen ja pakottaminen näyttelyasentoon on rumaa, ja kadottaa mudin luontaisen ryhdikkyyden ja iloisuuden.

Tyypillisiä muditapoja

Mudit ovat kissamaisia koiria. Ne ovat hyvin siistejä ja puhdistavat itseään huolellisesti kissamaiseen tapaan käyttäen etutassujaan apunaan. Mudeissa ei ole tyypillistä "koiranhajua". Narttu-mudit ovat usein ns. 'tuoksukoiria'. Ne erittävät otsastaan silmien väliseltä alueelta voimakasta kukkaistuoksua, kuin parfyymia.

Mudit käyttävät hyvin paljon etukäpäliään, kuten kissat. Ne syövät puruluuta niin, että pitävät luuta etukäpälissään selällään maaten. Myös leluja ne pyörittelevät 'käsissään' selällään maaten. Mudeilla on tartuntaote varpaissaan. Ne pystyvät ottamaan varpaillaan esim. kaapin alle joutuneen namipalan. Jos mudin nostaa syliin, pitää se apinamaisesti tassuillaan nostajasta kiinni. Myös kiivetessään mudit käyttävät tartuntaotetta, parimetrinen verkkoaitakin ylittyy tarvittaessa ja korkeille kiville kiipeily on mudien lempipuuhaa. Leikkiessään toisten koirien ja ihmisten kanssa mudit myös käyttävät runsaasti etutassujaan kissamaisesti 'lyöden' sekä yrittäen sitoa vastustajan kädet esim. taisteluleikissä lelusta ihmisen kanssa. Ylipäätään mudit käyttävät poikkeuksellisen paljon etukäpäliään ja -kynsiään, ja ovat hyvin taitavia käyttämään niitä.

Jos mudi ei näe jotain mielenkiintoista asiaa kunnolla, nousee se takajaloilleen seisomaan. Jotkut mudit myös kipittävät tai pomppivat takajaloillaan kuin mangustit yrittäessään nähdä paremmin.

Myös ns. 'peffatanssi' on mudeille hyvin tyypillistä. Kun niitä rapsuttaa takapuolen päältä, niin ne pomppivat koomisesti takajaloillaan takapuoli pystyssä ja etuosa alempana. Usein tätä 'tanssia' seuraa myös kuperkeikan heitto.

Mudien lempiharrastuksia

Mudit ovat erittäin liikunnallisia ja leikkisiä koiria, ja niiden tuleekin saada liikkua vapaana päivittäin. Mudit nauttivat saadessaan ponnistella fyysisesti, jo nelikuinen pentu on todella nopea ja ketterä. Mudien lempiharrastuksiin kuuluvat uiminen, ojissa ja kuralätäköissä rypeminen, heinikossa, hiekassa ja lumessa kieriminen, kaivaminen, puunrungoille, kiville ja kallioille kiipeileminen, tuhatta ja sataa juokseminen etenkin pellolla, omistajaa vasten hyppiminen (silmien korkeudelle) ja nukkuminen selällään tassut kohti taivasta. Mudien suosikkileluja ovat yleensä pallot, frisbeet, patukat ja rätit, joilla ne jaksavat leikkiä loputtomiin. Aika moni mudi on myös ns. keppihullu.

Mudi on liioittelematon peruskoira, joka hurmaa uskomattomalla älykkyydellään, huumorintajullaan ja elämänmyönteisyydellään. Mudilla on sydän mukana kaikessa mitä se tekee ja kaiken se tekee 'sata lasissa' - niin hyvät, kuin pahatkin asiat. Mudi ei jätä ketään kylmäksi...