Mudien kasvatuksen tulevaisuus

Kirjoittanut Csaba Örkény
Unkarista englanniksi kääntänyt Dr. Péter Pongrácz
Englannista vapaasti suomentanut Terhi Multamäki

Muutama ajatus mudien kasvatuksen tulevaisuudesta Unkarissa

Vuosikymmeniä kuvaszien kasvatuksen, erilaisten koiraharrastusten ja työkoiratoiminnan parissa mukana olemisen lisäksi olen seurannut parin viime vuosikymmenen ajan mudi rodun kohtaloa Unkarissa.

Olen kiitollinen kohtalolle, joka soi minulle mahdollisuuden tehdä hyödyllisiä vertailuja ulkonäköpainotteisten, näyttelyihin tähtäävien jalostusvalintojen ja ammattipaimenten työominaisuuksiin perustuvien jalostusvalintojen tuloksista.

Annan seuraavassa kirjoituksessa lyhyen selonteon kokemuksistani ja ideoistani, joita keräsin ja muodostin mudikasvatuksen tuloksista ja ongelmista.

Mudit lähimenneisyydessä

Viimeisten 20 vuoden aikana olen tavannut noin 600 mudia. Suhteeni syvyys ja laatu näihin koiriin on vaihdellut tietenkin suuressa määrin. Olen tavannut niin paimenten työkoiria, kotikoiria kuin harrastuskoiria ja vahtikoiriakin. Näillä koirilla oli suurta vaihtelua ulkonäössä (mudimaisuus), olosuhteissa, joissa ne elivät ja sosiaalistamisen tasossa.

Käytin luonnetestiä, joka on hyvin samanlainen kuin mitä me nykyään käytämme MEOE Magyar Mudi Klubissa (suom. huom. Unkarin rotujärjestö). Suureksi yllätyksekseni suuri joukko hyvin eri lailla pidettyjä ja sosiaalistettuja mudeja reagoi täysin samalla lailla vanhan luonnetestin ärsykkeisiin. On mielenkiintoista, että näistä mudeista suurin osa oli työkäytössä olevien paimenkoirien jäkeläisiä suoraan alenevassa polvessa.

Keräsin vieläkin syvempää kokemusta niistä paimentavista mudeista, joita lainasin muutamiksi päiviksi omistajiltaan (karja- tai lammaspaimenilta) unkarilaisten paimenkoirien esiintymisryhmän esityksiä varten. Eräs 80- ja 90-luvun aktiivisimmista mudikasvattajista, Dr. Gábor Magyar, aloitti tämän tavan, kun hän lainasi työkoiria paimenilta saadakseen oman kennelinsä jalostustyöhön vahvist usta.

Oli hämmästyttävän vaikuttavaa kuinka nämä lainakoirat oppivat esiintymisryhmän temput muutaman tunnin tai ainakin päivän-parin sisällä. Tehtäviin kuului mm. jäljestystemppuja (tiettyjen kohteiden tai ihmisten etsimistä nuuskimalla), ryömimistä, esteiden hyppäämistä, testi tulen läpi hyppäämisestä ja erilaisia suojelukoira tehtäviä. Vielä nykyäänkin sydäntäni liikauttaa, kun muistelen noita turkiltaan kuluneita työkoiria, joilla kuitenkin oli älykkyyttä loistavat silmät.

Nämä paimenkoirat oppivat uudet temput hämmästyttävän nopeasti ja täytyy muistaa, että nuo tehtävät olivat niille täysin uusia. Koirat oli tuotu uuteen ympäristöön ja niitä kouluttivat vieraat ihmiset. Kuitenkin nämä mudit tekivät työnsä loputtomalla innolla, osoittaen joskus loistavaa luovuutta.

Lukijan voi vallata epäusko näitä rivejä lukiessa, koska näyttäisi olevan epäuskottavaa, että pieni paimenkoira pystyisi suoriutumaan niin hyvin niin erilaisista tehtävistä, kuten esim. jäljestys ja suojelu.

Meidän pitäisi aina muistaa mitä paimenet kertoivat minulle, kun kysyin heiltä mudeista. Tässä heidän mielipiteensä kiteytettynä: "Hyvä mudi on monitoimikoira". Mudi on paimenen oikea käsi, se kuulee ja näkee hänen puolestaan, ja tekee usean ihmisen työt. Mudi kuuntelee alituisesti, katsoo isäntää, odottaa käskyjä ja merkkejä, jotka kertovat mitä tehdä seuraavaksi. Mudit tottelevat pienintäkin elettä tai ensimmäistä paimenen lausumaa sanaa. Mudi oppii helposti tietyn alueen säännöt paimentaessaan tiettyä karjaa tietyn paimenen kanssa. Opittuaan talon tavat mudi näyttää käytöksellään, haukkumisella tai vartalon asennoilla, jos se huomaa jotain poikkeavaa lauman normaalissa toiminnassa. Tämä tarkoittaa myös, että mudi on itsenäinen työskentelijä ja toimii itsenäisesti, jos se katsoo toiminnan välttämättömäksi, ja jos toimintaa ei ole siltä kielletty. Hyvät mudit etsivät kadonneet karitsat, vasikat, porsaat, ne etsivät ja noutavat paimenen kadonneita tarvikkeita, kuten piippu, puukko tai tupakkapussi. Paimentavat mudit auttavat isäntiään ajamaan karjan juomapaikalle, ruokittavaksi tai lypsettäväksi. Niitä käytetään apuna eläinten ajamisessa kuorma-autoihin tai karjavaunuihin. Mudien pitää pysäyttää ja hallita aggressiivista karjaa, niiden pitää varoittaa epäilyttävistä vieraista ja jopa suojella isäntää tarvittaessa erilaisilta hyökkäyksiltä. Kuten sanonta kuuluu: "Ilman mudia paimen ei ole paimen".

Edellä lueteltujen asioiden tueksi lainaan tunnetun koira-asiantuntijan, Dr. Zsolt Kovács’n "tunnustusta". Kovács kuoli luvattoman nuorena, ennen kuolemaansa hän oli Unkarin poliisin koirakoulutuskeskuksen varakomentaja Dunakeszissä. Hän kertoi minulle kerran, että koirankoulutuksen ammattilaisena hän oli aina uskonut, että saksanpaimenkoirat ovat arvokkaita koiria, koska niistä voi kouluttaa hyviä poliisikoiria. Mutta ollessaan Saksassa ja nähdessään miten paimentavat saksanpaimenkoirat toimivat, hän tajusi, että hänen aikaisempi mielipiteensä oli väärä. Hän tarkisti teoriaansa ja alkoi sanoa, että saksanpaimenkoiran voi kouluttaa hyväksi poliisikoiraksi, koska se on erinomainen paimenkoira.

Toivon, että en aiheuttanut hämmennystä tällä esimerkilläni saksanpaimenkoirasta. Tarkoitukseni on osoittaa yhteneväisyys mudin kanssa; se, kuinka tärkeää on monipuolisuus hyvälle työkoirarodulle.

Mudit nykypäivänä

Ei ole epäilystäkään siitä, etteikö tämän päivän mudipopulaatio olisi ulkonäöltään huomattavasti miellyttävämpi ja yhtenäisempi. Spontaaneihin huomioihin ja käyttäytymistesteihin perustuen voidaan todeta, että nykyajan mudeilla on edelleen yleisesti ottaen hyvät ominaisuudet. Mutta valitettavasti myös ensimmäiset merkit vääristä taipumuksista on havaittavissa. On mudeja, jotka ovat menettäneet paimennusvaistonsa tai osoittavat sitä vain heikosti. Joissakin tapauksissa koirista ei löydy rodulle hyvin tyypillistä uskollisuutta, miellyttämishalua ja tarkkaavaisuutta omistajaa kohtaan. Näillä koirilla on puutteita halukkuudessa tai kyvyssä nopeaan ja tarkoituksenmukaiseen tehtävien ratkaisuun, mikä voi olla seurausta miellyttämishalun puutteesta.

Olen jo tavannut useita arkoja, passiivisia mudeja, jotka eivät puolusta itseään, kuten myös korostetun kovapäisiä, aggressiivisia, purevia yksilöitä.

Haluan korostaa, että valtaosa tarkkailemistani tai testaamistani mudeista kuuluu käyttäytymiseltään "hyvään" mudityyppiin, mutta rodun huonontumiselle ei pitäisi antaa yhtään enempää tilaa.

Nykyhetken ja tulevaisuuden tehtävät ja tavoitteet

Mielestäni tärkein tavoite on suojella mudin aitoja paimenkoiraominaisuuksia säilyttääksemme sen monipuoliset työskentelyominaisuudet. Tämän saavuttaaksemme tulisi rodun sukusiitosaste pitää alhaisena ja meidän pitäisi vähentää yksinomaan ulkonäköön keskittyvän näyttelykasvatuksen tärkeyttä. Meidän pitäisi pysäyttää rodun tarkoituksellisen ”parantamisen” prosessi, degeneroituminen ja yleinen terveyden huonontuminen (esim. lonkkavika), jotka vähentävät koiran työkykyä. Meidän pitäisi taistella tärkeiden viettien ja kykyjen heikkenemistä vastaan, jotta ne eivät katoaisi kokonaan.

Samaan aikaan meidän pitää testata, tallentaa ja analysoida mudi populaation suorituskykyä ja ominaisuuksia, kaikkia niitä asioita, jotka voivat liittyä rodun paimennusominaisuuksiin. Mudeilta vaadittavat testit pitäisi sisältyä jalostustarkastukseen, aluksi (1-2 vuoden ajan) suosituksena ja sen jälkeen pakollisena. Tulevaisuutta varten meidän pitäisi luoda suorituskyvyn arvioimiseksi hyvin suunniteltu ja kattava testi, jossa kaikki paimennukseen liittyvät ominaisuudet tulisivat esille. Tämän käyttöominaisuuksien testauksen pitäisi olla tulevaisuuden mudi jalostuksen perusta.

Mielestäni tähtäimet ja tavoitteet ovat selkeät! Toivon, että mudista ei koskaan tule yhtä lukuisista harmaaseen massaan kuuluvista seurakoiraroduista. Toivon, että mudi säilyttäisi huomattavan älykkyytensä ja hyvin ansaitun paikkansa Unkarin kulttuurissa. Tämä on samaan aikaan sekä kunnia-asia että vastuullinen tehtävä.

Csaba Örkény'n haastattelu

Haastattelu Celeste R. Pongrácz, toukokuu 2005
Unkarista englanniksi kääntänyt Dr. Péter Pongrácz
Englannista vapaasti suomentanut Terhi Multamäki

Kun pyysin Csabaa kirjoittamaan artikkelin hänen laajasta mudirodun tuntemuksestaan, pyysin samalla häneltä haastattelua. Csaba toimii voimistelunopettajana vammaisten lasten koulussa.

CP: Kuinka vanhaksi eli vanhin mudisi?

CÖ: Gobe oli 18-vuotias, kun se kuoli lokakuussa 2004

CP: Kuinka kauan olet omistanut mudeja?

CÖ: Kaksikymmentä vuotta, ensin minulla oli narttu. Teetin kaksi pentuetta, joissa syntyi ruskeitakin pentuja. Vanhemmat olivat Csikomajori Tatika ja Puszta-Emleke Gogos "Gobe". (Sivuhuomautus: Csaban kennelnimi on Csedháboritó, joka tarkoittaa hiljaisuuden rikkojaa. Hänen kaksi pentuettaan syntyivät 1990. Niissä oli mustia, ruskeita ja tuhkanharmaita pentuja.)

CP: Kuinka monta mudia omistat nyt?

CÖ: Minulla on nyt kaksi narttua, yhteensä minulla on ollut kuusi mudia. Näiden kahden nartun kanssa osallistun näyttelyihin.

CP: Mitä olet tehnyt mudiesi kanssa (kasvatus, paimennus, jne.?)

CÖ: Olen kasvattanut mudeja, olen paimentanut ja harrastanut suojelua. Kun aloin toimia mudien kanssa, niin agilitya ei vielä ollut. Osallistuin myös IPO-kokeeseen, joka on yhdistelmä tottelevaisuutta ja suojelua.

CP: Miksi juuri mudi?

CÖ: Alun perin minulla oli kuvasz. Olin mukana eräissä koiraohjelmissa ja ystäväni, joka oli mudikasvattaja puhui hyvää rodusta. Pidän harvinaisemmista roduista ja myös unkarilaisista roduista, enkä halua rotua, joka on kaikilla muillakin. Kun minulle selvisi, että mudi oli harvinaisin pienistä unkarilaisista paimenkoirista ja se oli edelleen upea työkoira, ostin ensimmäisen mudini, mustan nartun.

CP: Mistä pidät eniten mudeissa?

CÖ: Mudi on vielä aito rotu, jolla on olemassa alkuperäinen työkyky ja työhalukkuus. Pidän rodun ihmiskeskeisyydestä, luontaisesta miellyttämis- ja palveluhalusta sekä halusta olla aina omistajan kanssa. Pidän rodun tarmokkuudesta, voimakkuudesta, nopeudesta ja liikunnallisuudesta.